Tarinaa Ruunaan perheleiristä

Perheleiri Ruunaalla 25. - 27.8 2017

 

Perheleiri Itä-Suomessa leireiltiin Lieksanjoella Neitikoskella. Majoituspaikaksi oli varattu mökkimajoitus Ruunaan Retkeilykeskukselta.

 

Leirille oli ennakkoilmoittautumisia tullut 11 henkilöä. Viimehetkellä tullut kolmen hengen perheen peruutuspaikat saatiin pienellä säätämisellä täytettyä uudelleen. Ja näin leiri saatiin käytyä ennakkoasetelmien mukaan.

Leirin ohjaajina toimivat nuoriso- ja perhetoimikunnan jäsenet piirin alueelta ja Svk:lta Janne Tarkiainen ”leirin johtajana”

 

Perjantai

 

Leirille saavuttiin perjantai-illan aikana.

Aluksi tietenkin tutustuttiin toisiimme, jokainen kertoi hieman itsestään ja taustoistaan.

Tutustumisen jälkeen olikin jo ruokailun aika.

 

Pieni leirimaksuhan sisälsi myös ruokailut pois lukien aamu- ja iltapalat. Ja mikäs sen parempi aloitella kuin karjalanpaisti kaikkine lisukkeineen.

 

Ruokailun jälkeen Jouni esitteli tavallisia hyväksi havaittuja koskivieheitä. Vaaput, lipat ja lusikat katseltiin siinä yhdessä läpi. Olipa mukaan eksynyt myös joku nirhakin.

Viehe-esittelyn jälkeen oli Ruunaan retkeilykeskuksen johtajan vuoro kertoilla yleisiä kalastussääntöjä ja niksejä millä se kala nappaisi. Tämän tarinoinnin jälkeen jokaisella kimmelsi mielessä se usean kilon järvitaimen, puolen metrin harjukset ja lukuisat kiukkuiset kirjolohet.

Samalla siitä innokkaimmat lunastivat jo kalastusluvat, olihan seuraavana ohjelmassa illan kalastus.

 

Jo muutaman tunnin kalastuksen jälkeen, kun tärppejä ei alkanut kuulua, alkoi mielestä kaikota kaikki isot kalat. Muutama ahven sentään hieman siimoja venytteli. Ja tulihan sieltä lopulta eräälle leiriläiselle myös puna-mustaan Lotto-lippaan haksahtanut kirjolohi.

Illan jo vaihtuessa pimeneväksi yöksi leirin ulkopuoliset perhokalastajat väsytteli muutamia kirjolohia haavin pohjalle, tulipa sieltä jollekin taitajalle myös se puolenmetrin harjus.

 

Illan muuttuessa pimeäksi yöksi oli aika palata jokaisen mökkiin miettimään uusia konnankoukkuja seuraavan päivän varalle. Sää oli taas ennustusten mukaan muuttumassa sateisempaan suuntaan seuraavana päivänä.

 

Lauantai

 

Erittäin sumuisena valjenneen aamun hetkinä, hyvin nukutun yön jälkeen oli taas kalastuspäivä edessä.

 

Aamun aluksi Janne esitteli erilaisia heittokalastusvälineitä sekä erilaisia heittotekniikoita; niin kaikille tutusta umpikelasta aina nykyaikaiseen matalaprofiili hyrräkelaan, unohtamatta avokelaa, siis haspelia.

Siinä samalla jokainen sai kokeilla osumatarkkuutta paikalle asennetulle tarkkuusheittomatolle. Eipä se niin helppoa enää ollutkaan, saada hyviä osumia noin 15m päässä olleelle matolle.

 

 

Tämän jälkeen olikin vierailevien tähtien vuoro. Perheleiristä kun on kyse, niin olimme järjestäneet myös ohjelmaa niille perheen jäsenille, jotka ei välttämättä ole niitä kovimpia kalastajia.

Kiteeltä leirille saapui luonnonyrtit tietävä Pirjo Rinne ja hänen miehensä kaikkien sienien tuntija Kalervo Rinne.

Osa porukoista meni sienimetsään, osa lähti minnekäs muualle kuin kalalle. No erilaisia sieniä löytyi noin 15 kappaletta kun taas kalasaldo näytti noin 15 kappaletta vähemmän. Sen ei kuitenkaan annettu mieltä painaa. Ja sitten syömään.

 

Lounaan jälkeen oli ohjelmassa perhon sidontaa. Sidontaa opasti leiriläiset Pekka ja Miska ja ohjaaja Veera. Veeran paikalle tuoma noin kuorma-autollinen erilaisia sidontatarvikkeita levitettiin pöydille ja laitettiin spigotti pyörimään.

Kummasti myös perheen pienimmät rauhoittui sidontapenkkien ääreen ja olivat hyvin keskittyneitä.

Toinen toistaa hienompia luomuksia alkoi koukku kerrallaan tippua pöydälle.

 

 

Kaikki kuitenkaan ei sidontahommiin sopinut kerralla niin osa sai kokeilla perhovavan käyttöä pihamaalla.

Sehän osoittautui melko hankalaksi äkkiseltään. Välillä oli siimat sikkuralla ja sykkyrällä milloin missäkin. Saattoipa paukahteluakin kuulua kuin piiskasta konsanaan.

Muutamien harjoitusheittojen jälkeen siima alkoi kuitenkin jokaisella jollainlailla totella käskyjä ja perhonkorvikkeena ollut villalanka laskeutua nätisti haluttuun kohteeseen. Ja päivällinen perään.

 

Päivällisen jälkeen kalastushommat taas jatkuivat joella. Kalat vaan jatkoi myös suu kiinni oloaan. Eräs leiriporukka sai kuitenkin kalakontaktin soutamalla. Pienenpieni pettymys oli kuitenkin kun kala paljastui haueksi. Samalla reissulla vielä pari ahventa kelpuutti soudetun vaapun.

Koskihommista oli myös ahvenia löytynyt sekä yksi säyne. Sekä eräs poika innosta hihkuen juoksi vastaan ja kehui miten hyviä vinkkejä oli perhokalastukseen saanut, kaksi kalaa oli ottanut hänen perhoon kiinni mutta oli karanneet molemmat. Eikä ilmeestä päätellen kyllä harmitusta ollut ilmassa vaan heitti perään vielä, että ”ens kerralla ne pysyy kiinni” Se kyllä aidosti ohjaajan mieltä lämmitti, että ohjeet oli kuitenkin toimivia….

 

Sittenpä päivän ohjelmassa oli illaksi suunnitellut lettukestit ja makkaranpaistoa paikallisella kodalla. Samalla katseltiin erilaisia sieniä ja syötiin paria tavallista metsäsientä paistettuna.

 

Tämän jälkeen leiri hiljeni yöpuulle….

 

 

 

Sunnuntai

 

Jo lauantai-iltana leiriohjaaja Jouni oli päättänyt, että pakko se kala on joesta löytyä.

Niinpä kello pärähti sunnuntaiaamuna soimaan viiden aikaan ja 5.30 jo vene oli suunnattu kohti edellisen päivänä nähtyä ottipaikkoja. Eikä aikaakaan kun varttitunnin soudun jälkeen jarru pärähti kalan tärpin merkiksi. Omavalmiste vaappuun oli kirjolohi päättänyt tarttua. Kala tuli veneeseen helposti ja soutu sai jatkua… Ja jatkuikin aiempiin reissuihin totutulla tavalla, siis ilman tapahtumia. Siitäpä jouti sitten aamupalalle.

 

Muiden leiriläisten heräillessä ohjaajat valmistelivat aamusta muutaman tehtävärastin leiriläisten iloksi. Tietokilpailu, tarkkuusheitto ja kalapampun valmistus oli rastien tehtävät.

 

Leiriläiset jaettiin kolmeen ryhmään ja kukin ryhmä vuorollaan kävi rastit läpi.

 

Tietokilpailussa nuoruus oli voimaa. Miska ja Pekka veivät kilpailun nimiinsä.

Tarkkuusheitossa ja pampunvalmistuksessa saatiin myös paremmuus ratkaistua ja jokaisella rastilla oli eri voittajat. Niinpä jokainen ryhmä sai myös palkinnon. Erilaisia kalastustarvikkeita oli varattu kilpailupalkinnoiksi.

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja näinpä tämäkin leiri oli viimeistä ruokailua vaille valmis.

Leiriläisiltä tulleen palautteen myötä kaikki vaikutti varsin tyytyväisiltä. Ja kaikki lupautui tulemaan mahdollisesti seuraavalle leirille uudelleen.

 

Leiriohjaaja Jouni- Lesnan naputtajat ry.

 

 


« Takaisin


 

Ajankohtaista
Huovisesta Pohjois-Karjalan vuoden 2018 Kalamies Lisää >>
©2018 Pohjois-Karjalan Vapaa-ajan kalastajapiiri - MMD Networks Oy